17.12.2017

Aamu


Minkä ikänen mä yhtäkkiä taas oon. Joku 16 v täällä vaan angstaa ja luulee olevansa tosi syvällinen ja koskettava... en mä luule olevani toisaalta mitään noista. Mä vaan oksennan mun pahaamieltä ulos ja toivon, että ensi kerralla musta irtoo jotain muuta. Ei ehkä mitään ilosta, mutta jotain mikä ei oo vittu kuva mun päivän lääke määrästä mun kämmenellä ja joku sotku mun aamuisia ajatuksia siinä päällä... mihin mä oon tullu ja miksi. Ihan oikeesti... ja miks mä haluan laittaa tällästä tänne, mutta samaan aikaan tunnen jotain ihme vastenmielisyyttä siitä? Mä haluun tehdä jotain muuta. En mä tiiä, mutta anteeksi en pyydä.

Älä paina tästä! Älä lue tätä!

Mitä enemmän mä kirjoitan näitä mun "runoja" ja laitan niitä tänne sitä vähemmän kukaan niitä näyttäisi vilkaisevan... Nää pienet luovat jutut mitä mä voin tällä hetkellä edes tehdä sängynpohjalta käsin on yks niistä jutuista jotka vielä saa mut jaksamaan. Tänne kirjottaminen on tällä hetkellä ainoa mun oma juttu mitä mä teen. Pieni henkireikä jonka läpi mä yritän imeä happea. Mä yritän väittää itselleni, että mä en välitä siitä kuinka paljon mun mitkään jutut saa huomiota muilta... mutta ei se oo totta. Ei ainakaan nyt kun mä makaan täällä ja selaan vaan kännykkää ja se on mun ainoa väline olla yhteydessä mihinkään. Sit mä tuun tänne mun pikku blogiin ja katon noita mun merkintöjä...


Kaikki merkinnät missä on enemmän katsojia on "mitä kuuluu" merkintöjä (joissa avaan mun tän hetkistä tilannetta ja suren mun elämää tosi rehellisen raasti) ja kaikki missä on koko ajan vähemmässä määrin katsojia on näitä mun runo juttu sepityksiä... Auts. Eli kun joku näkee, että mä oon TAAS tehnyt jonkun semmosen uuden ne selaa ohi, eikä halua vilkaistakkaan mokomaa.

Mä toivoisin, että mun kaverit ees kattos noi ja sanois mulle jotain niistä... ei mitään ihmeellistä, mutta jotain. JA mä tiedän, että nää jutut on ajoittain tosi synkkiä ja henkilökohtaisia ja ihme ripuli angstia... tai esim oudon haihattelevia. Tää on nyt tätä ja tällästä musta tulee nyt ulos. Silti mä toivoisin jotain vastakaikua joka tavallaan lohduttaiskin mua... enkä vaan väheneviä katsontakertoja...

Tästä huolimatta mä postaan tän jälkeen heti uuden paskanangstipersetekotaiderunopaskan erikseen ja sen voi ohittaa ja mä tästä edes vaan esitän, että mä en välitä.

10.12.2017

Simpukan kohinaa vain


mitä tähän ees voi laittaa

Kaikki eskaloituu ja mä en voi tehdä mitään pelastaakseni itteeni. Muhun koskee joka päivä niin paljon että mä yritän vaan selvitä ja toivon että päivä ois jo ohi ja mä voisin nukahtaa koska se on ainoa aika vuorokaudesta kun muhun ei koske. Mä haluun vaan nukkua... miksi tää ei lopu ja miksi kukaan ei auta mua?


Mä oon nyt käyny viimeisen yli 4 kuukauden aikana niin monta kertaa lääkärissä, että en muista enää tarkkaan... jotain 8 kertaa jos siihen ei lasketa labroja erikseen, koska sitten se ois yli 10? Mä oon asioinu oman tk:n lisäksi naistentautien polilla, ensiavussa, selkäkirurgilla, keskus neuvolassa ja kahdessa eri labrassa. Mun kohtu on nyt ultrattu neljästi ja kaikki verikokeet, kusikokeet, verenpaine ja kuume jne on otettu lukuisia kertoja. Maksa-arvot ja kilpirauhashormoonit on myös katsottu. Monet erikoistuneet lääkärit on tutkineet mua. Mitään syytä jatkuvaan alavatsa/kohtu ja alaselkä kipuun ei löydy... joten mut lähetetään joka kerta kotia vahvempien särkylääkkeiden kanssa jossa mä makaan kivuissa viikko tolkulla odottamassa uutta lääkärin aikaa jossa puhutaan samat jutut ja kun ei löydy mitään ei tehdä mitään.


Mä en oo käyny ulkona moneen viikkoon taas. En pysty käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, tai siivoamaan. Ilari tekee ja hoitaa kaiken. En oo käyny suihkussaankaan yli viikkoon kun seisominen tekee niin pahaa. Mun tukka on rastoilla ja mun päänahka kutisee. Vessassa käyminen on hankakaa. Mä oon kertonut tän kaiken monta kertaa mun lääkärille, mutta se ei näytä ymmärtävän tän tilanteen vakavuutta, vaikka mä oon huutanu ja itkeny apua. Jos mä asuisin yksin mä en olisi syöny kuukausiin mitään eli olisin jo mennyttä kalua... mä kaipaan mun ystäviä joita mä näen yhä vaan harvemmin, koska en pysty edes istumaan enää pitkään. Anna on käyny kattomassa elokuvia mun kanssa onneksi pari kertaa.


Mä oon nyt oksennellut myös noin viikon ja mulla on jatkuvasti semmonen olo niinku ois korkee kuume, mutta lämpöä on ollut korkeintaan vähän yli 37. Mua heikottaa ja pyörryttää koko ajan. Ruoka ei mee enää alas kunnolla ja juominenkin tökkii. Mua pelottaa, että mä oikeesti teen kuolemaa... että mulla on joku nyt tosi pahasti vialla kun tää vaan pahenee ja mä oon niin voimaton, eikä ees kovat kipulääkkeet auta. Mulla on 12.12 seuraava lääkärin aika onneksi eli parin päivän päästä. En odota että mua auttettas nytkään tai mulle ees tarjottas mitään jatkotutkimuksia ennen joulua. Mä vietän varmaan pyhät sängyssä. Mä en kerjää tällä mitään sääliä tai sano näitä asioita siksi, että saisin tän kuulostamaan pahemmalta. Tää on mitä tää on juuri tälläsenä ja kaunistelematta. Mä haluan että tää loppuu. Mä haluun elää normaalia elämää ja tehdä asioita... olla onnellinen, mutta mä en enää jaksa enkä mä tiiä kauanko voin elää tälleen. Mulla ei oo ikinä ollu näin huono olla sekä fyysisesti, että henkisesti koko mun pienen elämän aikana. Mä en tiiä enää mitä tehdä.


Mä oon myös yrittänyt taas tavoittaa mun entistä parasta ystävää siinä toivossa, että me voitas puhua asiat selviksi, koska musta tuntuu, että nyt ois korkea aika... että jos oikeesti myöhemmin ei enää voi...  mä edelleenkin haluan vain pyytää anteeksi ja ymmärrän jos et halua mua sun elämään enää. Jos näät tän soita mulle ole kiltti...

10.11.2017

Paikassa jossa


At the center of space
In a place where a star is dying
It dims quietly from its loneliness
Burns away
Gets dark around its edges
Torn space keeps on going
It unites all
Stardust floats within
but the sparkling disappears
And why would anyone wander here
into the coldest darkness
Nobody arrives here
And nobody leaves either

10.11.2017 -Saara R.
Kaikki blogista löytyvä materiaali (ellei erikseen mainita) on Saara Roineen tuottamaa ja copyright-lain suojaamaa. Älä käytä, kopio, poista vesileimaa, tai levitä ilman omistajan allekirjoittamaa suostumusta. Kaikki oikeudet pidätetään: Saara Roine ©

All materials found in this blog (if not mentioned separately) are produced by Saara Roine and they are protected by copyright laws. Do not use, copy, remove the watermark/signature or distribute without written consent of the owner. All rights reserved: Saara Roine ©